keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Jäi tekstistä pois sunnuntai. Eli messutaan la-su

Huovutusta


























































Heippatirallaa!
Huovutusneula on tikuttanut hurjaa tahtia taas uusien laukkujen kuviointeja.
Olemme menossa Tikkurilan maalaismarkkinoille myymään tekeleitäni. Tuli pikkukiirus kun
ilmoittautuminen messuille jäi aika viime tippaan.
No...mutta nyt ovat laukut valmiit ja lauantaina sitten tavataan taas asiakkaita ja tuttavia, jotka ovat luvanneet tulla moikkaamaan meitä.
Meidät löytää Tikkurilan terveysaseman lasikattosisäpihalta Käsityöbasaarista.

On ihanaa mennä taas pitkästä aikaa messuille myymään. Koko tämä vuosihan on jäänyt väliin kun olen potenut tätä keuhkoveritulppaa ja olen joutunut perumaan osallistumiseni kaikilta muilta messuilta.
Ehkä kaikkein mukavinta näillä messuilla on ihmisten tapaaminen ja rupattelu heidän kanssaan.

Nähdään Tiksissä!

lauantai 26. syyskuuta 2009

Syysterveiset syysterveiset...syysterveiset

jne, laulun sanoin!



































Olen ollut viime päivinä tosi stressaantunut ja väsynyt kun on ollut koko ajan jotain hässäkkää.
Tyttäret ovat sairastelleet (aikuisia jo, ja asuvat muualla) ja vaikka he ovatkin aikuisia, ei se äidin huolta vähennä yhtään.
Omakaan terveys ei ole ollut parhain mahdollinen.
Ja muutakin kaikenlaista pikkuriesaa. Meillä on ollut auto 20 vuotta perheessämme ja ensimmäistä kertaa viime kevättalvella tuulilasiin lensi edellä ajavan auton renkaan lennättämä kivi tehden reiän ja vähitellen siitä levisi pitkä halkeama.
No asiantuntija kehoitti vaihtamaan tuulilasin vasta kesän lopulla jotta välttyisimme uudelta vahingolta kun hiekoitushiekkaa vielä teillä oli. Mitään vaaraa lasin kokonaan hajoamisesta ei kuulemma ole.
No teimme siis työtä käskettyä ja n. kuukausi sitten vaihdatimme sen tuulilasin.

Pari päivää sitten ajelimme Lahden moottoritietä Järvenpäähän ja kuinka ollakaan, meidän ohitsemme ajoi auto kovaa vauhtia ja vaihtoi kaistaa suoraan eteemme samalla lennättäen
KIVEN tuulilasiin, josta kuului kräts (pieni kräts) ja lasissa oli tähden muotoinen reikä!
Varmaan ajattelette että siinä me iloisesti hymyillen, Pekka ja minä, totesimme: "Kas uusi
reikähän se siinä".
No, emme todellakaan vaan alkoi suorastaan infernaalinen huuto ja kirosanojen tulva, jotka
jätän hienotunteisesti luettelematta ;)
Eilen kävin Jumbossa tuulilasihuollossa, jossa jälki saatiin lähes näkymättömäksi ja vielä
vuoden takuulla.
Mutta 60e jouduttiin taas maksamaan.

Jotenkin tässä viime päivinä on stressikerroin noussut huimaa vauhtia ja eilen illalla se sitten
purkautui itkuna, rähjäämisenä ja valittamisena.
Mieheni on onneksi tottunut näihin tunteenpurkauksiini ja otti asian tyynesti.
Tänä aamuna minut yllätettiin täysin ja mieheni Pekka toi minulle kahvit sänkyyn haluten
näin minua kuulemma piristää. IHANA MIES!

Mutta jostain syystä varastoon oli jäänyt vielä purkamatonta kiukkua ja ihanasta aamusta huolimatta se taas purkautui.
Pekka lähti kauppa-asioille ja minä rupesin tekemään kortteja.
En ehtinyt kuin aloittaa kun rauhoituin ja keskityin askarteluun.
Nyt on hyvä mieli ja rauha maassa.
Kauan eläköön korttien teko!!
Ohessa kuvat aamun tuotoksista.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Aurinko paistaa......

ja mieli on hyvä!
Olimme eilen kälyni 60-vuotispäivillä. Hänen lapsensa olivat järjestäneet yllätysjuhlan äitinsä kunniaksi. Meidät vieraat oli kutsuttu heille kotiin hyvissä ajoin ennenkuin "juhlakalu" tuotiin paikalle kauneushoitojen ja hierontojen jälkeen.
Amerikkalaiseen tyyliin kun päivänsankari astui ovesta sisään, aloitimme "Paljon onnea vaan"-laulun.
Hän taisi oikeasti yllättyä, onneksi iloisesti, kun näki meidät. Tyypilliseen tapaansa hän oli huolissaan siitä onko koti siivottu! :)
Ilta sujui mukavasti rupatellen ja kuulumisia vaihtaen.






























Veimme hänelle lahjoiksi tekemäni rintakorun (hänen äitinsä kuva siihen kopioituna) kaulakorun ja neulomani mohairhuivin.
Tuntuivat olevan mieluiset lahjat.
Olin siitä kovasti onnellinen ja tyytyväinen koska niiden tekeminen oli puhdasta iloa ja jos ne vielä tuottivat saajalleen iloa, mikä sen parempaa!

Ensi viikon aion rauhoittaa täysin kaikesta hössötyksestä. Alkaa tuntua jo voinnissa kaikki tämä
viime aikojen kiire ja tohina!

Tosin pikkuhiljaa kiirehtien pitäisi tehdä vielä muutama laukku. Olen nimittäin varannut myyntipaikan Tikkurilan maalaismarkkinoilta ja laukut ovat perinteisesti olleet parhaiten
kaupaksi menevä artikkeli.

torstai 10. syyskuuta 2009

Kortteja, kortteja jne.......

Olen hautautunut askartelukammiooni korttien tekoon.
No...ei vaineskaan! Mutta aika ahkerasti olen näitä askaroinut. Otin kuvat viimeisimmistä.












































































Olen niin tyytyväinen kun sain eilen positiivisen lausunnon erikoislääkäriltä, joka tutki veritulppajalkani ultraäänellä ja totesi kaiken olevan kunnossa. Tulpat ovat liuenneet ja veri kiertää hyvin!
Jonkin verran arpikudosta on muodostunut tulpan kohtaan suonen seinämään mutta se ei ole vaarallista.
Jatkotutkimuksiin kuitenkin joudun veren hyytymistekijässä olevan poikkeaman vuoski. Sitä rupeaa selvittämään sisätautilääkäri, joka on kuulemma perehtynyt juuri näihin hyytymistekijöihin. Sekin vaiva kuulemma hoituu Marevanin (veritulppien estolääke) syömisellä.

Lauantaina olen menossa Sinellin Skräppäystapahtumaan. Kiva kun on mukavaa ohjelmaa tiedossa. Se vie ajatukset pois näistä sairastamisista ja kivuista.

torstai 3. syyskuuta 2009

Kortteja



Kortintekoinnostus jatkuu.....
Tässä pari viimeaikojen aikaansaannosta.

Sudenkorento on yksi lempileimasimiani. Väritin sen taustalla olevan kartonkineliön Distress Ink:llä ja itse sudenkorennon vaalean violetilla tussilla. Korennon siivissä olevat pikkupisteet ja vaalean kuviotaustakartongin (Graphic 45) reunat olen koristellut maailman parhaalla kimallekynällä Gelly Roll:lla jossa ei ole varsinaista väriä vaan ainoastaan kimalletta. Valitettavasti vaan sitä kimallusta ei kuvassa näy!
Halloween-kortin poika on Magnolia-leimasin ja kurpitsan olen maalannut ja leikannut ja molemmat olen kiinnittänyt korotustarroilla.
Ehkä kukat olisi pitänyt jättää pois, ne jotenkin ovat ristiriidassa kortin muiden juttujen kanssa, mutta olkoot nyt siinä töröttämässä.

Olen aika poikki kun nuorimman lapsen muuttorumba on edelleen vähän kesken. Kalusteet ja tavarat toki on jo viety uuteen kotiin mutta kun hän on samalla aloittanut uudessa työpaikassa niin lopullinen tavaroiden paikoilleenlaitto ja asunnon siivous ovat ymmärrettävästi kesken.
Tänä viikonloppuna saamme laitettua asunnon lopulliseen kuntoon.
Tämän ajan eli n pari viikkoa hän on asunut meillä. Vaikka tulemme hyvin toimeen keskenämme niin uskon, että hänkin on helpottunut päästessään vihdoin omaan kotiinsa.

Muutenkin tuntuu, että koko ajan on jotain hösötystä ja tohinaa.
Pitäisi enemmän ehtiä lepäämään ja hoitamaan itseään kun on tämä jatkuva seuralainen fibromyalgia ja uudempi tuttavuus keuhkoembolia.

No...eiköhän se tästä rauhoitu vähitellen tämä elo.